
Kissa löytyi kuusesta, oli ihan latvassa naukumassa. Ihan pihkassa, raikkaan metsän tuoksuinen.
Ja sitten syötiin

Kissa löytyi kuusesta, oli ihan latvassa naukumassa. Ihan pihkassa, raikkaan metsän tuoksuinen.
Ja sitten syötiin
Ihmiset majoitetaan kerrostalon koppiin
eläimille olot ovat liian ahtaat
ei auta aurinkokylvyt ja valmiit liharuuat
kun luonto kutsuu
on mentävä
ehkä näemme vielä joskus
vapaudessa tai vankilassa jota kodiksi kutsuttiin
Niin se Taito katosi kauppareissun aikana. Ikkuna oli vähän raollaan, taisi tippua kissa ja lähti maailmalle.
Jos näet, tai saat kiinni, laita viestiä.
Kuules pikkuinen kissani, siksi ikkuna ei avaudu sulle, koska et ole venäläinen ministeri tai liikemies jonka kuuluu tippua ikkunasta.
Olet pieni kissa, jonka ei kuulu tippua ikkunasta.
Ymmärthän?
Tuli kuvattua kun Kert ja Siim ratsastivat kivellä.
Työmaa = Bygge kirjaa edelleenkin saatavilla Holvi kaupasta ja tästä osoitteesta:
https://holvi.com/shop/bokeh-kauppa/product/a4b57ee38f6808d5ac93b536f3cba86d/
Nopeasti tulkittuna kuvista, kävin siellä eka kertaa yhdeksän vuotta sitten. Tässä mennä päivänä tuli tarjous, kiinnostaisikohan vuokrata paikkaa?
Eka kieltäydyin heti. Ei ole rahaa. Mutta ehkä jos saan töitä….
En saa töitä, olen yli viiskybänen. Ikärasssismi juuknow.
Mutta, sitten pohdin. Kenen kanssa menisin paikkaan. Paikkahan oli parhaan kaverini suvun omaisuutta, ja kaveri on kuollut.
Kenen kanssa menisin sinne, en sitten kenenkään. Vaikka sitä rahan paskaa jostain siunautuisi.
Muistot paikasta on hyviä, kuten kaverista. Mutta saapi suku odottaa, että heidän jälkikasvunsa ja lapsenlapset tai muuta hapset sen mestan löytää.
Näin päiväkirjamaisesti itselleni tokaisten. Paikalla oli aikansa ja hetkensä, mutta olin vain sidekick siellä, en kuski ajajan paikalla. Mesta ei ole minun paikka.
Se voisi olla jos olisi perhettä, mutta kun ei ole. Ei ole edes jalallista kaveria sinne matkustamaan.
Seli seli.
Mutta näinhän tämä asia on.
Mutta pikkaisen olen otettu, että tarjottiin mahdollisuutta. Harvoin tarjolla.