Mitähän sitä tänään valehtelisi, että edes toden uskoisi?

Taas on yksi askel otettu. Tiellä ehkä normaalilla.

Muutin laskuttavaa firmaa. Syitä on monia, mikään ei muutu, koska tunnit ja hinta on sama, koska hiljainen sopimus.

En ole tyytyväinen. Vapaa mies voi vapaasti vaihtaa työmaata, kun siltä tuntuu, mutta juodaan ne kahvit ensin.

Ei minua oikeastaan vituta muu, kuin se, että kaappiini murtauduttiin, ja otettiin kone käyttöön. No, mä vittu laskutin sen. Vaikka mies ei ole työmaalla niin tällä hinnalla saatte koneen.

Voi arvata, että tästä riita tulee vielä. Vitun väliä. Taiteilija Ä, jos maksaa saman hinnan, niin heti vaihdan lehmiin tän työn, koska lehmän hermot vaatii, tämä työ.

Jos kaikki dobra harasoo, niin keskiviikkona kielikurssi ja ensiviikolla auto. Ziebis.

Kategoriat: eurososialistinenrealismi, friilancehitsaamista, photography, postikortti, valokuvaus | Jätä kommentti

Nyt on torstai, koko päivän, peppupojat, ring my bell, pusi pusi!

Kategoriat: musiikki | Jätä kommentti

Torstain ei toivottu – uusinnanuusinta rokulia!

Kategoriat: musiikki | Jätä kommentti

Rankat päivät viikot ajat – mitä lauletaan, kun on iloset ajat?

Kategoriat: Uncategorized | Jätä kommentti

RIP – Robert Frank

Joskus ysärillä kuvittelin, että Robert Frank oli vaan sitä americanaa, eikä olleenkaan kiinnostava sen jälkeen, kun oli kuvannut jenkit läpi.

Kuinka väärässä olinkaan. Tietoisuuteen tuli kirja Thank you. Nuorelle ja kiivaalle kuvaajalle se kertoi just sen, mitä olin juuri pohtinut. Mutta ei osannut ottaa sitä käytäntöön tuskin koskaan.

Ehkä nyt yritän. Kiitos Robert Frank, kaikista ajatuksistasi, kuvistasi joita olet välittänyt ihmisille.

Kategoriat: photography, postikortti, RIP, taide, valokuvaus | 5 kommenttia

Mainoskuva

Pyysin tänään Jimboa ottamaan kuvan kun kyykin kiven päällä. Harmi että liekki ei näy tästä perspektiiivistä, mutta näytän ainakin suht laihalta takaa päin?

Tässä otin jo yhteyttä taiteilija Ää:hän. Kun tämä keikka liihoittelee kohti loppuaan, mutta niin sitä on eri mielipiteitä eri mesuilla, kauanko täällä kiven päällä kellitään. Tänään kuulin, että työtä on. On on on. Varmasti, mutta onko 40 tuntia? Tässä lähetellyt jo muutamat markkinointikirjeet, ja yksi puri heti pari viikko ensi kuulle. Mutta ota tästä nyt selvää, miten maailma tulevaisuudessa työnpaskan kimpussa makaa.

Päivä kerrallaan, osaa ne kotiin lähettää, kun on osannut työmaalle pyytääkkin. Ei se ole ollut suomalaisisessa työelämässä ennenkään ongelma.

Kategoriat: eurososialistinenrealismi, friilancehitsaamista, photography, postikortti, valokuvaus | Jätä kommentti

Kesä on ohi

Kesä on ohi, sanoi sitten media mitä vaan ensi viikkolla mahdollisista tulevista lämpöaalloista. Rantaravintolat on kiinni, ja ensi kevääseen on pitkä aika.

Mitä jäi käteen? Ei paljoa paskaakaan. Sentään vietin ensimmäisen loman ties kuinka pitkään aikaan, joka ei ollut työttömyyskorvauksella kitkuttelua. Ammatinharjoittajana tosin, itse laskutukseni hoitaneena, rahaongelmista sen jälkeen melkein edelleenkin kärsivänä, mutta kuka käski ostaa auton, että pääsee tulevaisuudessa tekemään lisää työnpaskaa.

En päässyt tänäkään vuonna Arlesiin, mutta nyt uudet haaveet. Ensi vuonna keväällä, niin myöhään kuin mahdollista Ylläkselle laskettelemaan. Toveri Hippi pitää siellä kortteeria, niin eiköhän tämä pieni haave toteudu.

Kunhan lyhyen syksyn ja pitkän talven pysyy elossa.

 

Kategoriat: eurososialistinenrealismi, photography, postikortti, valokuvaus | Jätä kommentti

Säveliä sunnuntaiksi – ennen jo syntymääni

Kategoriat: musiikki | Jätä kommentti

Rabota gotovyy, pivo porvafor

Taas on yksi viikko lusittu. Kyllä nyt on kauheaa, kun, vähän itkettää, kun vasta maantaina saa jatkaa työntekoa.

No, kaadan Karhun, ja yritän kestää tätä järkytystä.

Kategoriat: eurososialistinenrealismi, friilancehitsaamista, photography, postikortti, valokuvaus | Jätä kommentti

Torstain ei toivottu – odotat

Kategoriat: musiikki | Jätä kommentti