Vähiinhän se aina käy, ennen kuin loppuu. Työnpaska siis. Tänään tärkein tehtävä oli parin osan valmistus, ja uusien työhousujen ostaminen.
Leijona housut! Voi sitä huumorin määrää.
Niin alkoi syksyn ensimmäinen työpäivä, kuumana ja kosteana, mutta ei kuin Mombasassa, vaan kuin Kalastamassa. Äkkiä holville hitsaamaan ne perjantaina jääneet muutamat laput kiinni, että jos sitä uutta kuorta saisi paikalleen.
Mutta olikin sitten maanantai, se viikon paras päivä, elpopäivä ( kuva). Ei hitsaamista. Häiritsin sitten muiden töitä koko päivän ja harrastin työmaakävelyä. No, sain selville aikatauluja, että ei niitä tunteja tule 40 tulevaisuudessa, vaan olellisesti vähemmän. Että soiteleen sotaan taas, ja kysellen löytyykö tulevaisuudessa keikkaa jostain. Varovaisia lupauksia sain. Mutta ei mitään suurta innostusta, että jee hitsari vailla keikkaa, että meillä on työvoimapula! Onhan tässä 6kk painettu jo yhdellä työmaalla. Se on todella poikkeuksellista. Pätkätyöt on taas edessä. Päivä siellä toinen täällä.
No, onneksi hitsauskordinaattori kävi taas tsekkaamassa saumat. Kaikki hyvin. Laatu on täydellistä. Sain 6kk määräaikais kirjoitukset pätevyystodistuksiin, jopa rosteripystylevyyn, joita tein tuossa työmaan alkupuolella. Mutta eihän ne paljoa lämmitä. Pienat varsinkaan, kun tän kuun 29 päivä ne vanhenee joka tapauksessa, ja on mentävä ja ajettava luokat uudestaan. Ei auta yksi levyputki, joka olisi pelkille pienoille, rosterit on vedettävä 10mm matskuille, ei 5mm matskulle, ja tämä huvi tulee olemaan 300-750 euroon, riippuen siitä, kuinka monta pätevyyttä päätän uusia.
Raha. Siitä köyhät puhuu. Pitäisi olla kavereina pankinjohtajia, niin voisi puhua taiteista. Musiikista ja kuvista. Mutta ei, saatana. Raha on köyhien juttu. Sen voi jo päätellä eilisen Hesarin jutusta, jossa henkisesti köyhät miljönäärit oli taas kateellisia työttömille, köyhille, sairaille ja kaikille muille elämän murjomille, että avustukset pois ja sosiaalin loiset kuolkoon nälkään.
Mutta mitä minä rutisen. Päivä kerrallaan vaan. Ihan hyvin menee. En ole ollut postissa töissä yli 15 vuoteen, enkä huorannut valokuvaajana 16 vuoteen. Ihan hyvin menee. Ei se pudotus, vaan se äkkipysäytys.
Hesarin entinen toimittaja, Unto Hämäläinen kirjoittaaa tänään Stalinin vainoista suomalaisia, kohtaan.
Mutta unohtaa suomen sukuiset.
Muistan penskana nähneeni selvityksen, sukukirjan mutsin puolen suvusta, jossa oli kumman paljon kuolleita vuosina 1936-38. Se hämmästytti silloin. Eikä noista ole ollut liikoja puhetta sen jälkeenkään. Kukas nyt Viennan karjalaisista välittäisi. Eräät väittää, että suomalaisten vainot karjalassa alkoi jo Tsaarin aikaan, ja puheiden mukaan joku mutsin esisukulaisista karkasi huussin kautta ja pakeni Suomeen.
No onneksi karkasi.
Mutta selvitys noista ajoista olisi enemmän kuin tarpeen, että ei vaan olisi jonkun monistepinon tietojen varassa, jonka näin nopeasti 1980 luvulla.
Ajatukset muuttuvat hiljaa teoksi, tai ainkin teon yrityksiksi. Ilmoittauduin tänään kansalaisopiston Venäjän kielen kurssille, sain vain varapaikan. Toivottavasti nyt joku tippuu pois, niin saa tehdäkseen ja oppiakseen jotain sitten ihan muuta tänä talvena, kuin spämmätä paskaa nettin.
Tänään tuli kuusi kuukautta työmaata täyteen. Samalla kuuli iltapäivällä, että palvelujani käytetään kunnes viimeisen talon runkovaihe on ohi. Eli kolmesta viiteen kuukautta lisää kakkua tupsahti.
Päivällä mietin kuolemaa ja elämää, ja tämän elämän merkityksellisyyttä, vaikka nyt ei ole joka päivä kiviä kengässä, niin ainahan sellaisenkin asenteen voi ottaa, tai päin vastoin. Oli miten oli, elossa ollaan, ja aion toistaiseksi näin jatkaa, mutta kuolema aina herättää kysymyksen, että elänkö nyt oikeasti?
Uusia tavoitteita voisi kehitellä, tai harrastuksia. Antaa ajan näyttää.
Heikki serkku se sitten otti ja lähti kengät jalassa nousukiidossa. Mikäs sen sopivampi lähtö ilmailumiehelle.
Tosin lento Singaporesta maailmanmatkaajalle on varsin tavanomainen paikka. Tiedä vaikka olisi halunnut sinne avaruuslennolle mennä, ja kuolla? Tiedä häntä, kun ei ole, eikä voi kysyä enää mieheltä.
On nämä Haapavaaran suvun miehet sitten varsinaisia. Matti setä se otti ja kuoli, niin junassa saappaat jalassa.
Seikkailumieltä kuolemaan, ja kokemaan. Mutta se oli sitten viimenen lento. Otan osaa suruun, ja varmaan tavataan monttubileissä.
Natsi Aku joka on minulle jo pari jaloviinaa velkaa väärin veikatuista vaaleista tipahti hänen tahdostaa pois keskustelupiiristä, kun hän on vaan niin fasisti, ja idiootti. Mutta ylpeä sellainen.
Iltapaskat on sontaa, sen kaikki tietää, että Mika Koskinen on impotenttirahanahnefasisti, joka kirjoittaa sitä mitä lehden pääoma vaatii, ja sehän vaatii, että otetaan suihin ja annetaan persettä, että on fyrkkaa twerkkaa omaa mahtavuuttaa ja propagandaa, kilpaa Appelsiinin fasistikanavan kanssa. Ja ylpeitä ovat hekin asiassaan. Aamulla juovat kusta, että jaksavat päivällä syödä paskaa.
Kukas sitä nyt ei olisi ylpeä omista pieruistaan, veikkaan että persujen Hankamäki ja Luukkainen ne vasta ylpeitä ovat eilisestä mamuvihastaan ja siihen yllyttämiestä, Halla-Aho syöpäläisestä nyt puhumattakaan. Ainoa vaan, että tekijät eivät olleet teroja, vaan ihan en finne igen gööraneita.
Persut johdonmukaisesti näyttävät hajoittavan yhteiskuntaa, ollen kuin asterixin riidankyväjiä. Yksi ulvoo vihaa, ja tyhmät painaa perässä, suoltaen sontaa ja valheita kaikkiin medioihin mihin vain saavat aivopierunsa läpi. Ja miksi eivät saisi, he tuotavat median klikkauksia. Ja media on mukana leikissä. Asuntolainat taitaa olla kovat senttareilla. Mutta kuka hyötyy, kenen raha liikkuu on yksi oleellinen kysymys, johon tuskin saadaan koskaan vastausta.
Kuka väittää persuja isänmaallisiksi, sopisi kysyä, kenen isänmaata, äitivenäjää vai mitä orbania kumartavat. Tosin tähänkin olen kuullut Natsi Akulta vastauksen, se oli, että Putin hoitaisi Suomen asiat paremmin.
Persuja turpaan, fasistit saunan taakse, vasemmistolainen väkivalta on parempaa. Sanoi tuntematon suvakki.
ps. muistaakseni jotain oli sotilasvalassa, että jos tiedän jotain joka on Suomen laillista hallintovaltaa vastaan, on kerrottava tietonsa. No, Persut ovat. Toimikaa, laillinen valta.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
samma gamla vanliga+ 