Kalasatamassa ei kuulunut tumuhdusta, kun Sipilän hallitus kaatui, eikä näkynyt kaaoksen merkkejä Helsingin Kampissakaan iltapäivälllä, kun tieto oli saavuttanut suuret joukot.
Mikä onnen ja ilon päivä, naisten päivä.
Lumisade voi tehdä maiseman kauniiksi, kuten Lumi Aura tytön nimen koulukiusatuksi.
Puoleen päivään meni ihan dobra, mutta sitten alkoi lumisade, joka tiheni iltapäivästä kunnon pyryksi, ja eihän siitä työnteosta tule vittujakaan märällä kelillä. Yritin, vaikka tiesin, että tästä mitään tule. Ensi kerralla kun lunta tulee tuiskuten, lyön kamat saman tien kasaan. Jollei sitten jotkut mainiot rakennusmiehet tee kunnon sääsuojaa.
Viikko keikkaa takana, ehkä 3kk edessä. Fiilis on hyvä, vaikka sää koittelee.
No niin sai Unkarin pojan tekemä logo komistaa Kemppiä, Joy of welding.
Kun olisi vaan tuota rahan paskaa, niin heittäisin vuokrafirman takin vittuun, ja tekisin oman rotsini jossa tuo logo selässä. Mutta ehkä viisainta on ostaa hitsarin nahkatakki ( jonka olen jo tilannut), ja siihen päälle huomioliivi, jossa logo, siltikin se maksaa ihan vitusti. Ei taida parin kuukauden keikan rahoilla sellaista rahoittaa.
Tikapuilla elementin päällä, tai valun kyljessä nyt paripäivää nojannut. Jalat ihan tohjona. Saa nähdä missä kunnossa on notkea mies ensi lauantaina, kun on viikon täyttymys, tuhannen känni.
Edit: Ai niin, mitähän mä teen tän vakiduunini kanssa, kun päättävät saada minut takas hommiin lomautuksen jälkeen?
Alkoihan se kiire ja ahertamine, kolmantena työpäivänä. Sai peräsuolipitkänä tinata.
Over and out.
Siinä minä tyhmänä kerran seisoin, aamulla, kun joku huusi holvilta, että mitä kuuluu, tuttu mies. En tunnistanut naamaa, mutta hän tunnisti minut.
Olin, kuten olinkin, KPA työmaalla Myllypurossa joskus, ja hän siinä, että missä olet ollut, ei ole näkynyt, minä siihen eri firma. Jätkä huusi takas, sama kypärä, sama naama, sama takki, sama jätkä, vaikka eri firma. Hyvä homma!
Olen kertonut jo monesti, että piirit on pienet, taas ollaan piireissä. Tuntuu hyvältä. Kuuluu jengiin, talonrakentajiin. Tunnettu jo eestimiesten piireissä, nehän ne talot täällä rakentaa,
Tämä mitään vanhaa tietoa ole, vaan olemme vaan vanhoja päivä kerrallaan, läskimaha liikuu kankeasti.
Muuten työmaa ollut vähän kummallinen, kyselleet, tuletko takas, tuletko maanantaina? Minä siihen, tulen niin kauan kunnes sanovat, että mene kotiisi. Mutta mitäs jos rakennetaan runko nyt taloon ensin, ja sitten kotiin? Tai minne vaan, siltojen alle. Ihan sama.
Liike on pysyvää, staattisuus on perseestä.
Niin sitä on uransa huipulla, kun raksatyömaan paskaisessa montussa sokkelinkimpussa.
Aamulla maisema oli mainio ja mieli oli korkealla, mutta päivähän meni kuten päivät menevät. Venttaa, sanomisia, että joku tekee, mutta et tiedä kuka tietää ja tekee, sitten teet itse, Ei siinä mitään, kunhan tietää.
Päivän tuottavuus oli surkea, suorastaan häpeällisen surkea. Mutta olkoon tämä maanantai keskellä loppuviikkoa. Ehkä huomenna suoritan enemmän. Toivon ainakin.
Vähän on puutteita käsityökaluissa, moskaa ei ollut, niinpä mukahalpakauppaan hakemaan, vittu 65€ moskasta!
Sihteeri Nils Erik sitten shoppaili osamaksulla kaikki sähkötyökalut, kun nukuin. Ei tullut 10 metrin kaapeleita, eli ne pitää jälkitilata. Mutta eiköhän 3 metrin kaapeleilla pääse alkuun, toivon.
Pari päivää puuhommia vielä, sitten takas metallin pariin.
Niinpä. Mun ehdotus palkkiostani meni eteen päin, ja ilmeisesti hyväksyttiin. Sitä ollaan sitten ammatinharjoitajia nyt. Työkalut ja vaatteet puuttuu vielä, mutta ehtiihän nuo vielä ennen ensi viikonloppua ehkä ostamaan.
Uudelle työmaalle, kirkkaissa ja puhtaissa haalareissa. Työtä ajattelin tehdä niin paljon ja lujaa mitä kaksi kättä jaksaa ahertaa yksinkertaisen miehen yksinkertaisia töitä. Palkka sen mukaan, toivon.
On outo fiilis.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
samma gamla vanliga+ 