Joskus ysärillä kuvittelin, että Robert Frank oli vaan sitä americanaa, eikä olleenkaan kiinnostava sen jälkeen, kun oli kuvannut jenkit läpi.
Kuinka väärässä olinkaan. Tietoisuuteen tuli kirja Thank you. Nuorelle ja kiivaalle kuvaajalle se kertoi just sen, mitä olin juuri pohtinut. Mutta ei osannut ottaa sitä käytäntöön tuskin koskaan.
Ehkä nyt yritän. Kiitos Robert Frank, kaikista ajatuksistasi, kuvistasi joita olet välittänyt ihmisille.
Pyysin tänään Jimboa ottamaan kuvan kun kyykin kiven päällä. Harmi että liekki ei näy tästä perspektiiivistä, mutta näytän ainakin suht laihalta takaa päin?
Tässä otin jo yhteyttä taiteilija Ää:hän. Kun tämä keikka liihoittelee kohti loppuaan, mutta niin sitä on eri mielipiteitä eri mesuilla, kauanko täällä kiven päällä kellitään. Tänään kuulin, että työtä on. On on on. Varmasti, mutta onko 40 tuntia? Tässä lähetellyt jo muutamat markkinointikirjeet, ja yksi puri heti pari viikko ensi kuulle. Mutta ota tästä nyt selvää, miten maailma tulevaisuudessa työnpaskan kimpussa makaa.
Päivä kerrallaan, osaa ne kotiin lähettää, kun on osannut työmaalle pyytääkkin. Ei se ole ollut suomalaisisessa työelämässä ennenkään ongelma.
Kesä on ohi, sanoi sitten media mitä vaan ensi viikkolla mahdollisista tulevista lämpöaalloista. Rantaravintolat on kiinni, ja ensi kevääseen on pitkä aika.
Mitä jäi käteen? Ei paljoa paskaakaan. Sentään vietin ensimmäisen loman ties kuinka pitkään aikaan, joka ei ollut työttömyyskorvauksella kitkuttelua. Ammatinharjoittajana tosin, itse laskutukseni hoitaneena, rahaongelmista sen jälkeen melkein edelleenkin kärsivänä, mutta kuka käski ostaa auton, että pääsee tulevaisuudessa tekemään lisää työnpaskaa.
En päässyt tänäkään vuonna Arlesiin, mutta nyt uudet haaveet. Ensi vuonna keväällä, niin myöhään kuin mahdollista Ylläkselle laskettelemaan. Toveri Hippi pitää siellä kortteeria, niin eiköhän tämä pieni haave toteudu.
Kunhan lyhyen syksyn ja pitkän talven pysyy elossa.
Taas on yksi viikko lusittu. Kyllä nyt on kauheaa, kun, vähän itkettää, kun vasta maantaina saa jatkaa työntekoa.
No, kaadan Karhun, ja yritän kestää tätä järkytystä.
Vähiinhän se aina käy, ennen kuin loppuu. Työnpaska siis. Tänään tärkein tehtävä oli parin osan valmistus, ja uusien työhousujen ostaminen.
Leijona housut! Voi sitä huumorin määrää.
Niin alkoi syksyn ensimmäinen työpäivä, kuumana ja kosteana, mutta ei kuin Mombasassa, vaan kuin Kalastamassa. Äkkiä holville hitsaamaan ne perjantaina jääneet muutamat laput kiinni, että jos sitä uutta kuorta saisi paikalleen.
Mutta olikin sitten maanantai, se viikon paras päivä, elpopäivä ( kuva). Ei hitsaamista. Häiritsin sitten muiden töitä koko päivän ja harrastin työmaakävelyä. No, sain selville aikatauluja, että ei niitä tunteja tule 40 tulevaisuudessa, vaan olellisesti vähemmän. Että soiteleen sotaan taas, ja kysellen löytyykö tulevaisuudessa keikkaa jostain. Varovaisia lupauksia sain. Mutta ei mitään suurta innostusta, että jee hitsari vailla keikkaa, että meillä on työvoimapula! Onhan tässä 6kk painettu jo yhdellä työmaalla. Se on todella poikkeuksellista. Pätkätyöt on taas edessä. Päivä siellä toinen täällä.
No, onneksi hitsauskordinaattori kävi taas tsekkaamassa saumat. Kaikki hyvin. Laatu on täydellistä. Sain 6kk määräaikais kirjoitukset pätevyystodistuksiin, jopa rosteripystylevyyn, joita tein tuossa työmaan alkupuolella. Mutta eihän ne paljoa lämmitä. Pienat varsinkaan, kun tän kuun 29 päivä ne vanhenee joka tapauksessa, ja on mentävä ja ajettava luokat uudestaan. Ei auta yksi levyputki, joka olisi pelkille pienoille, rosterit on vedettävä 10mm matskuille, ei 5mm matskulle, ja tämä huvi tulee olemaan 300-750 euroon, riippuen siitä, kuinka monta pätevyyttä päätän uusia.
Raha. Siitä köyhät puhuu. Pitäisi olla kavereina pankinjohtajia, niin voisi puhua taiteista. Musiikista ja kuvista. Mutta ei, saatana. Raha on köyhien juttu. Sen voi jo päätellä eilisen Hesarin jutusta, jossa henkisesti köyhät miljönäärit oli taas kateellisia työttömille, köyhille, sairaille ja kaikille muille elämän murjomille, että avustukset pois ja sosiaalin loiset kuolkoon nälkään.
Mutta mitä minä rutisen. Päivä kerrallaan vaan. Ihan hyvin menee. En ole ollut postissa töissä yli 15 vuoteen, enkä huorannut valokuvaajana 16 vuoteen. Ihan hyvin menee. Ei se pudotus, vaan se äkkipysäytys.
Hesarin entinen toimittaja, Unto Hämäläinen kirjoittaaa tänään Stalinin vainoista suomalaisia, kohtaan.
Mutta unohtaa suomen sukuiset.
Muistan penskana nähneeni selvityksen, sukukirjan mutsin puolen suvusta, jossa oli kumman paljon kuolleita vuosina 1936-38. Se hämmästytti silloin. Eikä noista ole ollut liikoja puhetta sen jälkeenkään. Kukas nyt Viennan karjalaisista välittäisi. Eräät väittää, että suomalaisten vainot karjalassa alkoi jo Tsaarin aikaan, ja puheiden mukaan joku mutsin esisukulaisista karkasi huussin kautta ja pakeni Suomeen.
No onneksi karkasi.
Mutta selvitys noista ajoista olisi enemmän kuin tarpeen, että ei vaan olisi jonkun monistepinon tietojen varassa, jonka näin nopeasti 1980 luvulla.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
