Menin tappeluun väliin, kun kaveria potkittiin maassa. No, minä tipuin kuin eno veneestä ja sain itse monoa päähän. Poskiluu murtunut, kirurgi odottaa Helsingissä, 1-3 viikkoa saikkua, vaikka just aloitin työt ja on koeaika. Ei saatana hyvä. Ei sitten missään mittarilla.
Niin meni pätevyyden osoittaminen läpi tarkastajilta. Nyt odotetaan jumalan sanaa, mitä Inspecta kertoo. Ja pitäisi päättää, muuttaako Kotkaan, vai ostaako auton? Pari vuotta on lyhyt aika, ehkä Stadin ja Kotkan välissä on sittenkin ihan järkevää asua, näin logistisesti?
Nyt kaavitaan syvältä, koska aina nälkä ja koko ajan jano. Siksi ruokaporno joka on 4 vuotta vanhaa, herättää nälkää, Ehkä viikonloppuna on jälleen varaa mennä syömään Pitsa Krapuliano Kevätkummun baariin?
Näköjään 2. päivä elokuuta 2013 kävin siellä sen syömässä. Varmaan senkin jälkeen, mutta…
Ehkä vähän hätiköin eilisessa kommentissa, että tehtaassa jokainen päivä on samanlainen. Se ei taida ihan näin olla, mutta perslihaksia vaaditaan.
Sitähän tehtiin hitsausharjoituksia tänään. Annoin periksi vanhemmalle kolleegalle, että yritin tehdä kuten hän, mutta suttahan siinä tuli. Sitten annoin oman kädenjälkeni näkyä, niin hyväähän siitä tuli, vaikka priimaa yritin. Siispä huomenna on pätevyyskokeen hitsaamisen paikka.
Eli jos koe menee kuvasta läpi, niin se tietää minulle töitä urakasta, joka on sellainen 48 000 pienasaumaa. Nyt kysytään kärsivällisyyttä.
Eihän tämä elämä ole tähänkään saakka ollut säkenöintä eikä säihkettä, ei muotiblogia ja kokkauksen reseptit ovat kerran vuodessa keksittyjä harvinaisuuksia.
Paljon itkua työttömyyydestä, nyt itketään sitten töistä, jota en siis vieläkään tänään menettänyt. Ehkä sitten huomenna? Hitsausasentoa on tasan yksi, ja sitä pitäisi vääntään pari vuotta, vaikkahan, en ole vieläkään yhtään hitsannut, vaan avustanut. Sitten, mitä tapahtuu linjalla, ei varmaan kiinnosta ketään. Jollen sitten keksi työväen teollisuusromantiikkaa uudestaan, mutta sitten ei tule kuvia, koska tehtaassa on kuvaus kielletty.
Elämä ja työ, työ ja elämä, mainostaa vuokrafirmakin, että ehkä heillä on ratkaisu tähän sisällölliseen ongelmaan? Eli ala elämään elämää, mitä työ mahdollistaa? Kirjoita jostain ihan muusta kuin työstä.
Ei saatana jaksaisi politiikkaakaan. Olisin liian kyyninen, ja aika ei riitä työnohessa seuraamaan? Eli jäljelle jää taide ja muu muffdiving. Toivotaan toivotaan. Kaksi vuotta on lyhyt aika. Näin elämän ehtoopuolella.
Juhannuksen kuvaa en selittänyt millaan lailla. Sattuneesta syystä. Se oli Porvoon uuden sillan alle tehty readymade veistos, jossa on Memento Mori. Tosin, nykypäivänä pahempi peloite duunareille voisi olla, muista, saat pian kenkää.
Teollisuusduunarina aloittaminen on sujunut laiskan jouhevasti, olen ottanut vastaan sen mitä on tullut, ja tehnyt sen mitä on pyydetty. Mutta tänään sitten isot Pomot oli sitä mieltä, että ykkösellä pitää kokeen sauma vetää. Ei mitään harjoituksia. Olen hitsannut 4 puikkoa harjoitusta torstai yönä. Pari nyt vaaditaan ainakin vielä, että uskaltaa koetta vieraalla koneella suorittaa.
Mutta tässä on ehtiny pohtia teollisuutta. Se olisi joka päivä sama päivä. Ihan saatanan samat tehtävät, samat saumat, ja tätä kestäisi pari vuotta. Että en itke, jos en suoriudu kokeesta. Toivon vaan että taiteilija M.Ä. on vielä hitsaajan tarpeessa. Tai sitten se elementtiasennusryhmä, josta minulle soiteltiin pari viikkoa sitten?
Tai sitten lähdetään vaan kalastamaan. No worries.
Juhannus tunnelmaa, jostain vuosituhannen alkupuolelta.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
samma gamla vanliga+ 