samma gamla vanliga+Tykkäämäni artikkelit
Arkistot
Kategoriat
Meta

Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
Kummastelin jo joulukuussa, että mitä KELA yrittää kun hylkäsi minun työttömyyspäiväraha hakemuksen perusteena, että olen ansiosidonnaisuuden piirissä. Eihän minulla ole kassan päivät vielä täynnä. Silloin uupui 8 viikkoa.
Nyt minulle maksettiin viimeiset almut joulukuulta peruspäivärahan monentista. Kyllä, neljä viikkoa puuttu ansiopäivistä, kuten myös peruspäivistä. Minun pitäisi olla työmarkkinatuella.
Eihän tämä ole muuta kuin pitkäaikaistyöttömyystilastojen siivoamista KELAn momentista. En aio valittaa, ja pyytää siirtoa työmarkkinatuelle. Kerrankin niin päin, että väärä päätös on sinulle positiivinen.
Sitten vielä yksi huomio työttömyydestä, kertaakaan kukaan ei ole kysynyt dokumentin dokumenttia työnantajasta. Puheilla mennään. Ehkä tämä on sitä normipurkua? Tai sitten virastojen byrokraattien ammattitaidottomuutta?
Sama se edelleen, kunhan raha juoksee ja mies hitsaa kopissa. Kolme levyä, eli 90cm harjoiteltu. Viidennen levyn olisi paree olla koe joka menee läpi.
Niin alkoi pätevöittymisjakso, sillä, että ei ollut tullut maksajan vahvistusta. Että puolipäivää puhelleltiin muniin, ennen kuin päätös tuli ja maksetaan neljäviikkoa. Siinähän se meni tuttujen kanssa rupatellessa. Huomenna sitten.
Ai niin, kuva tästä viikonlopulta. Etsi kuvasta kaksi työturvallisuusrikettä.
Tänään sitä juhlittiin jälleen torttua, jolla on patsaita ja jonka kunniaksi liputetaan. Kirjallisuuspalkintoja ja shampanjaa ilmapusuilla tiedossa illan riennoissa. Joillain. Kateelliset valittaa.
Tästä se lähti. Kuka on tehnyt tämän Suomi elokuvaan? Harri! Ny kerrot. Google ei auta.
Mutta tämä Suomi versio löytyi
Mutta joku leffa? Mikä voi olla sen mukampaa? Eikä Sound of Music käy vastaukseksi.
Kurssinumero ja nimi tuli mainita lomaakkeessa oikein. Samoin kuin oma nimi ja sotu. Sitten kiikuttaa paperi kiireellisesti palveluihin käsiteltäväksi.
Kun oli kiire, niin tuli myös kiire hoitaa henkilökohtaiset paperityöt toimiston yleisessä toimistossa. Siinä sitten ihmettelin istuessani, että kyllä suomalainen raksaduunari tekee hyvää jälkeä. Oli se listoitus niin kauniissa ryssän jiirissä, että avot.
Päätän raporttini tähän.
Uusintana, toive sellaisena.
Syksyllä 2010 just ennen lumen tuloa, muurattiin savupiippu ja pellitettiin se. Kuvassa peltimiehen työkaluja.
Puhelimessa on nyt sovittu kaikki mitä voi, että nyt vaan nimiä ja kurssinumeroita kaavakkeisiin. Kuulemma rahaa on jäljellä, kun oppilaitoksesta on niin moni saanut kenkää.
Toisen työttömyys on toisen leipä ja päin vastoin. Näin on aina ollut, ja tuleva?
Jospa kävisi hitsaamassa levyluokat rosterille ja mustalle puikolla? Hyvä idea, tuumisi Ruunbergikin. Saa nähdä mitä mieltä ovat byrokraatit. Tiedustelut jo lähetty ja oppilaitos lupasi tilaa, kunhan maksaja löytyy. Muu kuin artisti.