Kuvassa Ilkka Murajan Lookkia vuodelta 11. Tapasin miehen tänäänkin, mutta en ottanut kuvaa. Ensi kerralla sitten. Hän kun on tänään kovin tyytyväinen Trumpista. Syystä jota en ihan oivaltanut.
Hessu jupisee sohvalla, kuten kunnon puhuva pää. Siispä Talking Heads.
Ompa vakava mirri? Kuusi ja puoli tuntia oli päivän, viikon laskutus. Että se siitä ahkerasta agentista joka hoitaa töitä. Huomenna vaihdetaan agentuuria valtiolliseen, että saadaan korvauksia.
Innolla odotan, millaiseksi hullunmyllyksi uudet säännöt ovat byrokratian saaneet.
Jo kolmas viikonloppu säästöliekillä. Tällä menolla säästän teoreettisen 5200€ vuodessa. Mitä nyt ei sitten heti tuhlaa 1,49€ maksavaan Geishaan, vaikka kovasti yrittäisi.
Länsirannalla nousua pukkaa kraanojen ja uusien kerrostalotyömaiden tiimoilta, mutta keskustan liikekiinteistöön sitä tulee kierrätysliike. Elävä keskusta kyllä juu.
Kesällä 2009 joku oli viisastellut roskapöntön kylkeen siten, että tarttui paskaan kännykkään kuva.
Se tästä positiivisesta vireestä ja pössiksestä. Kannattaa olla ammatillisesti kollegiaalinen ja liiton miestä kohtaan solidaarinen. Onhan hän melkein veli. Kun on sama työmaa ja ammatti.
SE toteutui, mitä mestari sanoi. Työt loppuu, kun saadaan valmista, mutta päivä oli vaan väärä. Mutta en taida enää harrastaa solidaarisuutta, eri firman tyyppejä kohtaan. Ei heihin ole luottamista. Tosin, vain päivän palkan menetin.
Päätin viikonloppuna lahjoittaa eräälle tuttavalle, Triptykin. Sehän tarkoitti blogin selaamista, että kuvat löytyisi. Ja löytyihän ne. Mutta tein huomion, valitan aivan liikaa. Valitan työttömyydestä ja osattomuudesta erityisesti. No, onhan se normaalia, että kun viimeiset kolme vuotta olin työtön, tosin opiskelija työtön. Niin siitähän sitä paasaa.
Mutta nyt on alettava uskoa siihen, että työ ja koulutus kantaa. Osaan sen, mitä on opetettu, osaan sen mistä minulla on luokat. Osaan sen myös käyntännössä rakennuksilla, ihan itse, ilman vanhempaa kolleegaa. On uskottava nyt, että vaikka tulee pätkiä työttömyyttä, niin siivet kantaa.
On alettava suunnittelmaan tulevaisuutta. Muutakin kuin että 10k velka on maksettava. Siispä taas sitten Tukholmaan ostamaan nuuskaa, jos vaikka Miina Äkkijyrkkä kortti iskisi maaliskuun jälkeen, ja hän ei suvaitse hitsaajalta tupakointia. Mutta kuten hän sanoi, miten sinä tälläiseen despoottiin otit yhteyttä? Hyvä kysymys. Olisihan se aika hienoa olla hänellä avustajana? Oli sitten millainen despootti tahansa. Onhan se armeija kestetty, ja Tivoli.
Eli, positiivisempaa blogia tästä päivästä lähtien. Pois masennus ja negaatio, mutta sen sanoen, Juha Sipilä on nepotisti, ja on erottava, jollei sitten tungettava turkinhihaan ja nussittava uudestaan.
Toinen saikku kuukauteen, tämän on pakko olla viimeinen päivä sitä huvia. Mutta varmaan viimeinen päivä, kun olen työmaankirjoilla. En palkkaisi itseäni, kun on näin heikko terveys, että koko flunssakauden saikuttelee.
Vai pitäisikö sitä antaa armoa, minkä sitä voi? Eihän sitä voi olla työnsankari, ja mennä hommaamaan jälkitauteja ja sairastuttamaan muita?
Syytän muuten näistä taudeista joukkoliikennettä. Siellä kaverit pärskii ja räkii. Olispa oma auto.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
