Olen tehnyt työelämäni aikana viittä ammattia niin, että sitä voitaisiin sanoa ammattilaisuudeksi. Tänään tehtiin yhtä niistä.
Hyvä päivä. Kunhan vaan näitä ammattin töitä, ihan sama mitä näistä viidestä, olisi niin, että elo olisi sujuvaa.
Olikin sellainen kassiahdistus, että päätin pitää konttoripäivän ja hakea töitä. Yksi hakemus Lahteen, yksi Porvooseen, Yksi Tukholmaan ja yksi jonnekkin päin Englantia.
Jos nyt vähän kuuluisi edes perästä, että ihan masentuisi.
Reserviä keräsivät, toivottavasti reserville tulee käyttöä. Palkka oli ainakin tyydyttävä, mitä lupasivat. Että ei kun uuden haastattelun kimpuun. Jos vielä tälle viikolle ehtisi.
Mutta mitä tapahtuu markkinoilla? Hesari uutisoi, että TE viranomaiset pelkäävät, että Suomessa loppuvat työttömät kesken, eivätkä välitä ulkomailta tulleita työntarjoushakuja. Kyllä on hanuria koko homma. Eikös Eu ssa pitänyt olla vapaat markkinat kulkea ja mennä. Tämän luulisi koskevan työntarjoajiakin. Vai pelätäänkö täällä kilpailua? Kun työehdot ja palkka on parempi ulkomailla, niin ei täällä kilpailukykyloikka tapahdukkaan?
Sitten Uusi suomi kauhistelee, Maailman vihreimmän ja viisaimman IT asiantuntijan suulla, että lapsemme saa huonompaa elintasoa tulevaisuudessa. No Jyrki Jyrki. Se on totetunut jo. Mutta ehkä siksi rohkea poliitikkomme tämän tosi asian uskaltaa julkaista.
Päivä menikin niin, että se oli lentokonekenttä keikka. Ja vittu sentään, nyt vielä isommat rumat sanat. Olisi ollut valmis lahjakin, mutta en tiennyt, niin en osannut/tiennyt antaa. Perkele sentään.
Onneksi lounas autoja täynnä olevassa haalaripaikassa melkein lohdutti, että mokasin taas.
Ensi viikolla on haastatteluja, kuvaamista, ja hitsaamista. Näyttää siltä, että hitsaamiselle jää liian vähän aikaa. Onhan päiviä 25, että hätä on kova. Tämä homma loppuu käsiin.
Mutta haastatteluja ja töitä. Missä niitä on? Selataan viimesimmät iskut:
Vaasa, pätevyydet riittävät, mutta määräaikainen. Urjala, ei tarpeeksi tietoa, enkä vittu muuta kuntaan, mistä en teidä mitään. Jos haluasin muuttaa Padasjoelle ja olisi kokemusta viisi vuotta, niin paikka olisi minun. Hahaa! Helsinki. Joo just, painelaitehitsaaja. Eli sukeltaja. Ei ihan mun pätevyyttä.
En masenna enenmpää. Se on ne yksi kaksi ensi viikolle ja kuvaaminen. Eiköhän se ole jo jotakin?
Ei, taskussa ei ole noin vähän kolikoita. Vähän menee tänään paremmin. 60 senttiä oli matka jota jaksoin harjoitella 10mm rosterin pystypienaa.
Juuri suli kauniisti, mutta pinnan saaminen kauniiksi, tai edes kelpoisaksi onkin sitten vähän haastavampaa. Jopa Timo sanoi sen olevan vaikeaa.
Lahjottamat harjoittelee. Siispä harjoitellaan enemmän. 60 cm päivässä on muuten todella vähän. Ahkerampi saisin olla. 26 päivää jäljellä.
Kirjoitin pari viikko sitten miesten muotikuvauksesta Slitz julkaisuun. No, tässä vielä yksi kuva aiheesta. Heikki ja Duet Volvo. Mika Piirainen hoiti kuvien tyylin loistokkaasti.
Miten minä muistelen, että Jury selitti, että haluavat nähdä voittokuvan raakaversion, että manipuloituja kuvia ei tulisi?
No, tämä nyt manipuloidulta näytä, mutta vallan kovan kuvankäsittelyn on kuva kohdannut.
Aiheen puolesta osuu maaliinsa, pakolaiskriisi eurooppaan on todellakin vuoden 2015 kovimpia uutisia.
Kuvan siis twiittasi Jonny Weeks. Warren Richarson otti kuvan.
Niin, ilman tulityökoulutusta. Ei silleen ilman kuin Hännikäinen. Got you.
Onko tukka hyvin, näkyykö kello? Kuva Niklas Tallquist.
Kait tämä oli viime vuoden dramaattisin poliittinen tapahtuma, minkä kuvaajat saivat tallennettua?
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
