Tämä kirjoitus on enemmän oma päiväkirjamerkintä, muistutus itselle, kuin mitään muuta.
Vaikka kuinka suunnittelee, tulee vastoinkäymisiä joita ei voi itse ennakoida. Kuten syksyllä, flunssa.
Perjantaina työmaalla alkoi jo nokka valua ja räityttää, ajattelin, että tämä on vaan vähän sinkkialtistusta, ei vakavaa huomenna ohi. Mutta kun lauantaina alkoi köhiä ja räkiä siihen malliin, että mahalihakset tuli kipeäksi, oli selkeää, että maanantai tulee olemaan rankka päivä.
Ehdin lauantaina käydä parturissa heti aamulla, toivottavasti se leikkaaja sai mun pöpön, meinaa leikkasi tukkani aivan päin petolinnun persettä. Eri mittaiset pulisongit mm. Täysin ammattitaidoton tyyppi. Oli omistaja ilmeisesti puodissa vaihtunut, kun sisustus oli muuttunut. Ja tuttu hyvä kurdi oli kadonnut.
Kun työsuhde on alussa, vaikka olet maksanut jo sairasvakuutuksen, et saa sairaspäiviltä rahaa. Tämä on kallista aikaa maata, mutta jos uskotaan pääurakoitsijan ohjeita: Sairaana ei tulla töihin – on lepo vaan nyt pakollista. Ja onhan se jälkitaudin riski, ei kiinnosta keuhkoputkentulehdukset eikä keuhkokuumeet.’
Apteekissa eivät suositelleet yskänlääkettä, vaan teetä ja hunajaa, oli siinä farmaseutti? Sitä sitten, ehkä huomenna pääsee työmaalle?
