Perjantaina pääsin laiskan miehen unelmatyöhön. Olin porttivahti. Porttivahti katsoo, että autoja ei tule pysäköimään suljetulle alueelle ja laskee napsuun asiakkaat. Todella vaativaa ja varsinkin hiljaisenä päivän todella kuluttavaa. Ainoa mitä pystyi siellä tekemään, oli potkia kiviä. Siis työnteon lisäksi. Mutta kun työtähän ei tuossa juuri ollut. Mutta laiskalle unelma homma.
Lauantaina pääsinkin sitten uudelle ja isolle laitteelle. Matojunalle. Siinäpä olikin oppimista jarrutuksissa, että juna pysähtyy oikeaan kohtaa laiturille. Opin homman jotenkin. Muutama kerta meni pitkäksi ja useammin lyhyeksi. Mutta lopulta aika usein kohdallee. Päivän paras oli ehkä 8- vuotias muksu joka alkoi rannekkeen tuomalla voimalla komentelmaan: -Hei Poika, milloin tämä laite käynnistyy! Oli huumori vähissä. Meinaa pokaa oli 7 tuntia putkeen jonoksi saakka. Sitten ollaan vielä poikia kaverille, jolla ei ole edes kassit laskeutuneet.
Lauantaina vuoristoratakin vähän hajosi. Siitä voit lukea tästä Lapin Kansan jutusta.
Sunnuntai sitten olikin narupeli päivä. Siitä onkin aikaa, viime kerrasta. Aika meni rattoisasti Martin kanssa jauhaessa paskaa. Mitä nyt välillä kävin Kisua kiusaamassa. Uusia palkintojakin on tullut. Selvästi huomaa, että isät erottaa pojista lelujen koosta.
Tänään maanantaina sitä sitten pääsi uudestaan uudestaan laitteelle. Hip Hoppiin. Koska aamulla satoi kuin seivästä, niin kävijöitä oli tänään todella vähän. Kerrankin oli aikaa heittää herjaa asiakkaiden kanssa. Ehkä vähän liiankin tuttavallisesti, kun meinaa ivalon muksu heitti lakkinsa laitteesta ja se laskeutui suoraan öljyläikän päälle. Hän minun ojentaessa lakin alkoi vaatimaan, että nuolisen sen. Onneksi oli joku lasten vanhempi siinä vieressä. Muuten olisin vääntänyt muksulta nenän perseeseen verbaalisesti. Muutenkin olivat kovin uteliaita. Missä syödään? No tietenkin Rovaniemen Parhaassa pitseriassa ja Pohjanhovissa. Rahaakin tulee niin paljon, että pitää olla kaksi pankkia, että mahtuu tilille.
Ensi kerralla lisää kuria ja järjestystä moisille räkänokille, kun rupeavat hyppimään silmille.
