Lontoo oli liian trendikäs. Tänään Espanjassa. Hyvä niin, koska Lontoo tuntui Stanley Kubrick elokuvalta. Blackstock road. Jep jep. Baarihenkilö näytti entiseltä hoidolta. Ruoka oli kallista, ja sitä oli vähän.
Aivan päin vastastaista mitä kirjoitin postikorttiin, koska silloin ruokaa oli hyvin.
Eli tänään Espanjassa. Ruoka on hyvää ja ehkä sitä on riittävästi? Mutta sitä aikomusta ennen juoma.
En koskaan muistaakseni ole käynyt Finsburyn puistossa. Tänään sen tein. Rohkeat viisi askelta portista sisään ja sitten ulos. Hienoa.
Yksitoista vuotta poissa kaupungista. Paljon on muuttunut. Trafalgarin aukion 4. pylväs on saanut uuden patsaan. Tällä kertaa asialla on tanskalais-norjalainen taiteilija pariskunta nimeltään Elmgreen ja Dragset. Ratsastajapatsaan uusi herkkä nimi on Powerless Structures Fig 101. Kaikkea sitä englantilainen huumori voikaan sisältää. Varskin kun taiteijat asuvat Berliinissä, ja todellakin eivät ole brittejä.
St Pauls oli myöskin nähtävä. Vaikkakin ulkopuolelta. Edelleenkään en raaskinut maksaa 15£ sen ilosta, että olisi päässyt tutkimaan paikkaa sisältäpäin. Ehkäpä tulevaisuudessa sekin on mahdollista.
Tätä lähemmäksi en suolakurkkua jaksanut kävellä. Uudisrakentaminen cityssä kertoo ainakin sen, että finanssikriisi ei ole verottanut intoa rakentaa.
Euroopan unionin korkein rakennus Shard kielii myös siitä, että jos Britannialla menee huonosti, niin ainakin Lontoolla menee hyvin. Nuhjuiset greasy spoonitkin tuntuvat kadonneet, ja valtaosa kahviloista on hyvin upmarket ja middle class.
Tämä kiinteistö on ainakin kiinteistövälittäjien suosiossa, uskaltaako tästä sitten tulkita mitään, on toinen juttu. Ehkä vaan ovat laiskoja, ja eivät jaksa poistaa kylttejä kaupanteon jälkeen?
Se tästä päivästä. Ilta alkaa ja suuntana näyttelyn avajaiset.
Tänään moottoritiellä ihmettelin maisemaa. Valkoinen vuokra-autotransit ajoi ohi.
Pian silmissä näkyi useita perseitä näyttämässä kuutamoa matkan iloksi. Olin palannut sivistykseen.
Ei voi missään nimessä sanoa, että vaalit olisivat menneet hyvin. Vain 18 ääntä. Mutta enpä voi kovin aktiivisella vaalikampanjalla itseäni kehua. En kirjoittanut mitään Uusimaahan, ja Päätoimittaja Huuskon kanssa sovittiin, että kun en osaa soveliaita vitsejä kertoa, jäi Uuden Suomen puheenvuorotkin kirjoittamatta. Blogin kävijä tilastotkin ennakoivat huonoa tulosta. Tivolin aikana oli oleellisesti enemmän kävijöitä ja hakuja, kuin nyt ennen vaaleja.
Torilla kyllä kävin patsastelemassa, mutta eihän sillä niin suurta yleisöä saa, kuin lehteen kirjoittamalla. Puoluekkin menetti yli 60 ääntä. Onneksi sentään Kalevi Väisänen pääsi läpi.
On tässä ainakin se hyvä puoli, että jos ensi vuonna lähden tivolin mukaan. Ei ainakaa tarvi olla huonolla omatunnolla pois puolta vuotta kokouksista ja valtuustosta. Mutta nyt menen enkä meinaa. Keskiviikkona Lontooseen. Palaillaan kotiin näillä näkymin ennen joulua.
Tapasin tänään eräissä merkeissä erään äänestäjän. Hän kritisoi, että en ole kirjoittanut poliittista agendaani tänne.
Kuntavaalit. Eipä noista valtionmääräämistä lakisääteisistä kunnan asioista voi oikeastaan kovin montaa mieltä olla. Kuin se, että ei yksityistämiselle, ja mielellään kunnan sairaanhoito ilmaiseksi kuntalaisille.
Mutta hän kehui blogin musiikkia. Siksi musiikkia vanhoilta päiviltä. Olkaa hyvä.
Keskiviikkona Yhdysvalloissa julkaistussa uusimmassa sarjakuvassa Clark Kent alias Teräsmies jättää työpaikkansa Daily Planet -lehdessä.
Kent ehti työskennellä Daily Planetissa vuodesta 1938 lähtien.
Tuoreessa sarjakuvassa Clark Kent joutuu Daily Planetin kustantajan Perry Whiten puhutteluun. White haukkuu Kentin pystyyn siitä, että tämä on kirjoittanut niin vähän.
Kent vastaa, että on ollut huono uutisviikko. Konsernin tv-tuottajaksi ylennyt Lois Lane sanoo, että se on huono perustelu. Kent suivaantuu, kiroaa journalismin nykytilan ja ottaa lopputilin.
Kent valittaa: ”Miksi kuulostan harmaantuneelta, musteentahrimalta hylkiöltä uskoessani, että uutisten – miten sen sanoisin – pitää olla uutisia?”
”Ajat muuttuvat, ja painetut lehdet ovat kuoleva media”, vastaa White.
Kustantaja jatkaa, että vaikka hän ei pidä siitä, lehden ainoa toivo on laittaa etusivulle joku tosi-tv-tähti ja toivoa, että ihmiset samalla lukisivat myös jonkun oikean uutisen.
Jakson kirjoittanut Scott Lobdell sanoo Telegraph-lehdessä (siis todellisessa), että Clark Kent tuskin menee minkään kilpailevan lehden palvelukseen, vaan ryhtyy nettibloggariksi.
Clark Kent jätti Daily Planetin myös vuonna 1971, tuolloin omistajanvaihdoksen takia, mutta palasi pian takaisin.
Sakari Pellinen soppatykin varressa
Tiistai päivä ja viimeinen ennakkoäänestys päivä. Vasemmiston ehdokkaat tulivat kampanjoimaan linja-autoaseman päätyyn soppatykin voimin. Arki mietitytti että kuinka ihmisiä tulee riittämään. Mutta kävihän sitä väkeä. 30 litraa soppaa meni hujauksessa ja ihmisten kanssa tuli juteltua asiaa ja vähän asian vierestäkin.
Puolueen puheenjohtaja ja kulttuuri ministeri Arhinmäkikin ehti paikalle. Tällöin oli soppa jo loppu, mutta kasvissyöjä Paavoa ei tämä harmittanut. Media sai kuvia ja haastettelun, niin sanomakin leviää huomenna laajemmalle kuin vain torilla kävijöille.
Oli hyvä päivä, ja veikkaan että pari uutta ääntäkin taisin saada?
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
