Tänään olin sijoitettuna kurpitsa maailmanpyörään. Viereisessä kojussa oli kolleega Riad, jonka kanssa kasataan musiikkia. Hän on väkivahva Irakin lahja Suomelle. Kahden sodan veteraani, pakolainen, joka kutsuu kaikkia värillisiä serkuikseen.
Hyvä tyyppi. Tupakka on vitamiinia ja juo maitoa, koska siitä saa energiaa. On myös naapurini kontissa. Kuulemma kuulee kuorsaukseni. Minäkö luulin että en kuorsaa? Luultavammin taidan sahata aika kovaan ääneen.
Avajaispäivä Kokkolassa ja olin sijoitettuna Heppakaruselliin ja Clowniin. Oli sopivasti kasaamamme Music Expressin vieressä. Kova äänistä musiikkia sai nauttia lähdes täyden 9 tuntia.
Tivoli tuo sateen, sanoi eräs asiakas. Mainitsin myös, että tivoli tuo myös kevään. Sade sai lehtipuut hiiren korville. Eilen ei vielä lehtiä puissa ollut. Tästä olisi ollut hyvä lohkaista toimittajalle, joka oli tekemässä juttua tivolista. Pyysi minulta haastettelua työntekijän näkökulmasta, mutta kieltäydyin kunniasta. Olisin kuitenkin murjaissut jotain todella typerään ja sen jälkeen olisin ollut sijoitettuna possukaruselliin loppu ajaksi.
Vain 4 päivää enää, ja sitten koko karonkka puretaan ja taas tielle. Tuntuu että pikkuisen liian pikainen pyrähdys, mutta onhan Kokkola aika pieni paikka. Ehkä täällä ei ole järkeä viikkoja maata. Kuten Oulussa ja Rovaniemellä.
Jyväskylä on nyt takana päin. Tänään ollaan Kokkolassa. Sain elämysmatka kyydin maailmanpyörää kuljettavan rekan nupissa. Jyrin kanssa kuunneltiin paikallisia radiokanavia. Jeesusta, raamattua ja naistaiteilijoita. Onneksi oli Irwinin cd jossa oli yksi hyvä biisi. Ei sekään viihdyttänyt tarpeeksi matkalla. Mutta pian tilanteen pelasti Yle Extreme. Ruotsinkielisen kanavan saa kuuluviin lähes joka paikassa, vähän heikommallakin antennilla.
Jyri matkan alussa
Kokkola häämöttää iltauringon takana. Pari päivää kasausta, viisi päivää tivolia ja purku ja siirtyminen Ouluun. Ei taida tulla kaupunki tutuksi tässä ajassa.
Sunnuntai iltana piristyttiin laulamalla kulmassa vähän karaokea. Dugi pistää korkealta ja kovaa.
Sain tänään palautetta eilisestä. Kuulemma hyvää asiakaspalvelua. Ihan toimitusjohtajan korviin kuultuna. Tänään siitä kuulin, mutta en tajunnut pyytää asian tiimoilta palkankorotusta. Haukut kun on niin yleisiä, että kehut meni heti yli hilseen. Tosin, ei minua ole vielä haukuttu. Kehut ehti ensin.
Voi sitä olla näköjään ystävällinen ja palveleva, ja siitä saada jopa palautettakin. Se melkein lämmitti kylmänä ja sateisena päivänä. Ei kun hymy huuleen vaan.
Yllä kuva viikon takaa. Päivät ovat aika toistensalaisia kentällä. Ei oikein innosta kuvaamaan. Suunta vähän hukassa. Kennossakin on sontaa, pitäisi lähettää kamera huoltoon. Jotenkin tuo yllä oleva kuva on niin nähty. Ehkä tässä vielä viidessä kuukaudessa oppii kuvaamaan muutakin kuin laitteiden valoja?
9 tunnin työn jälkeen ei ole juurikaan juttu tuulella. Mutta fiilis on mennä kulmaan. Nähdään siellä.
Näkymä Englantilaisen pubin ikkunan tienoilta. Kappale kauneinta Jyväskylää.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
