
Aku Kalajoella
Onnea Oulu! Tivoli saapui kaupunkiin ja tänään perjantaina avattiin. Muutto Kokkolasta oli suhteellisen rankka. 20 tuntia duunia putkeen, jos mukaan laskee työksi sen, että huvitan apukuskina maailmanpyörän kuljettaja Jyriä.
Musiikin rakentaminen meni eka päivänä ihan hyvin mutta toisena päivänä Rein kertoi, että tivolin tärkein työvaihe on odottaminen. Muutenkin oli vaikeaa, mutta selvittiin.
Media seuranta jatkui täälläkin. Paikalla on valokuvaaja, joka kuvaa koko Oulussa olo ajan. Eikä hän ollut naapuri Ollin raahaama luokanopettaja opiskelija joka tuli meitä kuvaamaan ihan filmikameralle. Kuulemma aikoi opettaa filmin käyttöä tulevaisuuden toivoille. Radiossakin huhujen mukaan on ohjelmaa. Onneksi ei ole radiota, jossa tätä iloa kuulla.
Perjantaina avattiin, olin sijoitettuna Mega Hip Hoppiin.

Muksuja piisasi runsaasti. Olin harmissani, että ensimmäisenä tulleet pari kakaraa, ei herättänyt muistikuvia kun tulivat reilun seitsämän sadan vierailijan jälkeen uudelleen laitteelle. He kun eivät oksentaneet, kuten eräs asiakas. Mutta parahaimmat oksennukset taisi tulla Mega Flipissä. Kaveri oksensi eka laitteeseen, sitten vielä metsään. Mutta heti takaisin koneeseen vielä ainakin kolme kertaa.

On tää duunia. Muksut maksaa, että pääsee yrjöämään. Sitten vielä vaatimaan lisää.

Joku joki matkan varrella
Päivään tuli yksi lisätunti. Viikonloput ovat nyt 10 tuntisia. Sisäinen kommarini kyselee palkankorotuksen perään, tai ainakin pyhäkorvauksia. Tällä reissulla ei taloudellisesti tule muuta kuin tuulen pyyhkimä perse ja muistoja. Mutta onhan tämä elämysmatkailua. Ainakin muksuille joita täällä laitteissa huvitetaan.