Taustalla soi: The Allman Brothers Band, Brothers and sisters
Avoimessakin taloudessa maksetaan sopimuksien mukaista palkkaa. Työn tekoalueen sopimuksien mukaan. Täten työläinen saa kunnon tulon, joka elvyttää niin työntekijän kotiseutua, kuin työntekoseutua. Tästä tulosta kertyy myös eläkekassoihin rahaa, jotka tällä hetkellä ryöstetään spekulointiin. Työntekijä on oikeutettu eläkkeeseensä, jäi hän asumaan työntekoseudulle, tai muuttaa muualle.
Huono kierrätys ja vääränlainen välistäveto aiheuttaa tukkeumia. Tasainen kierto aiheuttaa vaurautta kaikille. Tämä ei ole nopea tie. Vaaditaan malttia, että kierto toteutuu täydellisesti.
Pikku Sahir ja Anu. Cafe Jokiranta avaa viikonloppuna sään salliessa. Aurinkoa luvattu. Äänestys kahvin nauttimisen paikka täsmentyi.
Porvoon kaupunginkirjasto 150 vuotta -Borgå stadsbibliotek 150 år
Euroopan unionin neuvosto lupasi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun se päätti maaliskuun lopun huippukokouksessaan keinoista kahden kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Huippukokous ja siinä vahvistettu suuri sopimuspaketti olivat tuo yksi isku, ja kaksi kärpästä olivat:
1) Jäsenmaiden talouskurin ja kilpailukyvyn palauttaminen, ja
2) Velkakriisin taltuttaminen ja rahoitusvakauden varmistaminen uuden, pysyvän vakausmekanismin avulla.
Sittemmin EU:n suurta sopimuspakettia sekä varsinkin sen käytännön toteutusta ja tahattomia sivuvaikutuksia juurta jaksain seuloneet sivustaseuraajat ovat menettäneet uskonsa tähänkin ”lopulliseen voittoon”.
Velkakriisin taltuttamisen asemesta EU:n tähänastiset toimet ennemmin pitkittävät ja pahentavat kriisiä. Pysyväksi perustettava vakausmekanismi voi jopa kääntyä onnettomalla tavalla tarkoitustaan vastaan.
Markkinoiden luottamus
velkaisen EU:n elinehto
Rahoituskriisissä on kyse rahoitusmarkkinoiden luottamuksesta – tai paremminkin luottamuksen puutteesta. Eurovaltioidenkin velkakriisissä on kyse rahoitusmarkkinoiden luottamuksen murenemisesta.
Korkosijoittajat ovat tähän mennessä menettäneet luottamuksensa Kreikan, Irlannin ja Portugalin kykyyn maksaa liian suuriksi paisuneet velkansa korkoineen. Niinpä nämä kriisimaat eivät enää saa rahoitusmarkkinoilta tarvitsemaansa rahoitusta kuin hillittömän korkealla korolla tai eivät lainkaan.
Markkinarahoituksen tilalle ovat tulleet muiden euromaiden, EU:n, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja EKP:n hätäluotot, joiden turvin kriisimaat ovat voineet ylläpitää julkisen talouden toimintojaan – ja jatkaa vanhojen velkojensa maksamista.
Kaikki euromaat ja sen puoleen muutkin EU-maat ovat raskaasti veloissaan ja näin ollen täysin riippuvaisia alati vuolaana ja vapaana virtaavasta velkarahoituksesta. Tämä riippuvuus rahoitusmarkkinoiden luottamuksesta ei siis koske vain kriisimaita, vaan myös esimerkiksi Suomea.
Tämän riippuvuuden takia EU ja euromaat ovat yhdessä euroalueen keskuspankin EKP:n kanssa tehneet hartiavoimin töitä saadakseen rahoitusmarkkinat pidettyä käynnissä ja tuon pahoin murentuneen luottamuksen vähitellen palautumaan.
Toistaiseksi tämä ei ole onnistunut. Rahoitusmarkkinoiden luottamus kriisimaihin ei ole palautunut, vaan päin vastoin heikentynyt. Samalla on murentunut myös markkinoiden luottamus EU:n ja euromaiden kriisityötä kohtaan.
Kriisitoimet pitkittävät
ja pahentavat kriisiä
Rahoitusmarkkinoiden tyly tulkinta EU:n ja euromaiden tähänastisten ja kaavailtujen kriisitoimien onnettomista seurauksista ja tahattomista sivuvaikutuksista on kuin vakava varoitusviesti EU:lle. Tätä menoa kriisi ei taltu, vaan pahenee ja pitenee.
Tuo tulkinta on muuttunut kriisimaa kriisimaalta ja hätäratkaisu hätäratkaisulta yhä tylymmäksi.
Kriisin lopulliseksi taltuttajaksi aiottu Euroopan pysyvä vakausmekanismi ESM (European Stability Mechanism, suomeksi EVM) on kriittisen markkinatulkinnan mukaan ennemmin viimeinen niitti kuin lopullinen voitto.
Vakava varoitusviesti käy vaivatta selväksi rahoitusmarkkinoiden päivittäisistä noteerauksista. Korkojen kohoaminen kertoo, että luottamus kriisimaihin on heikentynyt eikä suinkaan kohentunut.
Tyly tulkinta leimaa myös velkakirjamarkkinoiden suurten välittäjäpankkien, kansainvälisten instituutiosijoittajien sekä näitä neuvovien analyysiyhtiöiden tutkimusraportteja ja markkinakatsauksia.
Raportit kertovat tyystin toisenlaisesta todellisuudesta kuin EU:n ja euromaiden viralliset lausunnot.
Yhden selkeimmistä ja pitkään aikaan suorasukaisimmista tulkinnoista on julkaissut saksalaispankki Deutsche Bank, jonka Global Economic Perspectives -viikkokatsaus teilaa EU:n tuoreimmat kriisitoimet ja -aikeet jokseenkin toivottomiksi.
EU hukkaa
aikaa ja rahaa
Deutsche Bankin Euroopan pääekonomisti Thomas Mayer käsittelee EU:n neuvoston viime kuun huippukokouksen saavutuksia – tai paremmin saavuttamatta jättämisiä – kriittisessä artikkelissaan Political risks to EMU rising.
Artikkelin otsikko on vihje pahaenteisistä johtopäätöksistä. Suomeksi sanottuna otsikko väittää, että poliittisen kriisin riski kasvaa rahaliitossa. Artikkeli perustelee väitteen perinpohjaisesti.
Mayer katsoo euromaiden väliaikaisen vakausrahaston EFSF:n (European Financial Stability Mechanism, suomeksi ERVV) myös vaikutuksiltaan tilapäiseksi. Sen keinoilla ei velkakriisi hellitä saati taltu, vaan pitkittyy ja pahenee.
Tilapäisen vakausrahaston jälkeen vuonna 2013 aloittava pysyvä vakausmekanismi ei sekään taltuta kriisiä. Päin vastoin ESM on jo nyt Mayerin mukaan ratkaisevasti pahentanut kriisiä.
Laaja artikkeli ei jätä arvailulle sijaa, vaan sanoo hyvin suoraan, että
♦ Velkakriisin pitkittäminen vuoteen 2013 ja ESM:n aloittamiseen asti on turhaa ajan ja rahan tuhlaamista, sillä väistämättömät velkasaneeraukset ovat jo nyt markkinoiden tiedossa, ja
♦ ESM:lle kaavaillut saneerauskeinot yhdessä väistämättömänä pidettyjen saneeraustarpeiden kanssa estävät tehokkaasti kriisimaiden paluun rahoitusmarkkinoille, ja suistavat kriisimaat näin ollen pysyvästi ESM:n hoteisiin.
Tässä näkymässä on Mayerin mukaan ainekset rahaliiton poliittiseen kriisiin – josta ensi merkit näkyvät esimerkiksi Suomen sisäpoliittisissa äkkikäänteissä.
Suomen vaalit ehkä
enne muutoksista
Deutschen Thomas Mayer ei ota tavunkaan vertaa kantaa Suomen sen enempää kuin muidenkaan euromaiden sisäpoliittisiin kiistoihin. Hän ei arvioi, onko esimerkiksi Suomen eduskuntavaaleihin kovalla eurokinastelulla kirivistä ehdokkaista joku oikeassa ja joku muu väärässä.
Sitä vastoin hänen tarkoituksensa on valaista kansainvälisten suursijoittajien kaltaisia lukijoitaan niistä poliittisista ristipaineista, jotka pulppuavat parhaillaan Suomen vaalikamppailussa pintaan.
Kansainvälisiä suursijoittajia ei kiinnosta Suomen vaalitulos sinänsä, mutta sitäkin enemmän vaalien mahdolliset seuraukset. EU on juuri sopinut suuren määrän toimintaperiaatteidensa muutoksista tai täsmennyksistä, jotka edellyttävät toimiakseen jäsenmaiden yksimielisiä päätöksiä.
Deutschen Mayer katsookin, että EU:n useisiin keskeisiin uudistuksiin samoin kuin ESM-vakausmekanismiin sisään leivottu yksimielisyyden vaatimus lisää uusien kriisien torjuntaan ja taltuttamiseen liittyvää politikoinnin riskiä.
Käytännössä tämä muuttaa hänen mukaansa suuren osan tuoreista uudistuksista pelkiksi puheiksi.
Ärtynyt euroarvostelu
lisääntyy nopeasti
Suomi tuskin yksin kykenee järkyttämään rahaliittoa saati murtamaan euroa, vaikka vaaleissa kävisi miten. Siitä Deutschen Mayer ei ole huolissaan.
Sen sijaan hän neuvoo lukijoitaan ottamaan vakavasti vaarin pienenkin euromaan poliittisen ilmastonmuutoksen siltä varalta, että velkakriisi pitkittyessään kääntää äänestäjiä kriisitoimia – ja samalla mahdollisesti rahaliittoa ja euroa – vastaan yhä useammassa maassa.
Suomi ei Mayerin mukaan ole suinkaan ainoa maa, jossa eurokriittisyys on kriisin mittaan lisääntynyt. Sama näkyy muissa hätätoimia rahoittavissa maissa, kuten Saksassa. Kansalaisten ärtymys näkyy ehkä vielä selvemmin kriisimaissa.
Tukiluottoja pulittavissa maissa kansalaisia ärsyttää omankin maan velkaantuminen tukiluottojen takia ja verovarojen käyttäminen vielä velkaisempien euromaiden velkojen maksamiseen.
Kriisimaiden kansalaisia taas ärsyttävät hätäluottojen kohtuuttomina pidetyt ehdot ankarine vyönkiristysvaatimuksineen.
Tästä ärtymyksestä voi kiehua rahaliitolle kohtalokas soppa.
Täyttyykö saksalaisten
mitta vuonna 2013?
Kreikassa on ollut mellakoita ja lakkoja tämän tästä pian vuoden päivät. Irlannissa hallitus kaatui ennenaikaisissa protestivaaleissa, Portugalissa hallitus kaatui jo ennen ylimääräisiä vaaleja.
Deutschen Thomas Mayer muistuttaa, että äänestäjien ärtymys Suomessa sen enempää kuin kolmessa pienessä kriisimaassa eivät vielä ole vakava uhka rahaliitolle.
Samaa ei voi sanoa Saksasta, jossa on seuraavat parlamenttivaalit vuoden 2013 syyskuussa – pian pysyvän vakausmekanismin ESM:n aloittamisen jälkeen.
Saksalaisten äänestäjien mitta voi olla maan parlamenttivaaleihin mennessä täynnä.
Näin Mayer arvelee käyvän, jos hätärahoituksen turvautuneet kriisimaat eivät kykene parissa vuodessa palauttamaan velanhoitokykyään ja palaamaan markkinarahoituksen pariin.
Tällaiseen talousihmeeseen hän ei itse usko, vaan päin vastoin pitää todennäköisempänä kriisimaiden päätymistä suoraa päätä EFSF:n ”väliaikaisesta” hoidosta ESM:n pitkäaikaishoitoon.
Saksalaisten äänestäjien mitta saattaa täyttyä sillä hetkellä, kun he oivaltavat juuttuneensa rahoittamaan ylivelkaisten euromaiden alijäämiä kenties ikuisiksi ajoiksi.
Mitta tulee täyteen silläkin hetkellä, kun Saksan ja muiden euromaiden äänestäjät oivaltavat parin vuoden kuluttua jääneensä yksin jakamaan vastuuta ESM:n velkasaneerauksista – kun yksityisillä rahoittajilla on ollut kosolti aikaa vetää vähin äänin omat varansa turvaan viimeistä euroa myöten.
Juuri tähän yksityisen rahoituksen vetäytymiseen Portugali kaatui.
Velkakriisin venyminen
voi hajottaa rahaliiton
Poliittista keskustelua Suomessa niin kuin muissakin euromaissa hämmentää ristiin rastiin vaihtelevat väitteet ja uskomukset kriisivaltioiden velkasaneerausten seurauksista.
Yhä mittavampia tukitoimia ja uusia hätäluottoja perustellaan väittämällä, että tukitoimien ainoa vaihtoehto olisi kaaos, uusi finanssikriisi ja talouden ankara lama.
Arvaamattoman talouskaaoksen riski onkin todellinen ja lisäksi vaarallisen suuri, mutta ainoastaan äkkiarvaamattomasti velkojen aggressiivisiin irtisanomisiin päättyvissä valtioiden velkakriiseissä.
Sen sijaan valtioiden rahoitushistoria kertoo, että järjestäytyneet ja hallitut velkasaneeraukset ennemmin estävät ylivelkaisten valtioiden suistumista kaaokseen kuin aiheuttavat kaaosta.
”Sopusaneeraukset” ovat tiukan paikan tullen tyypillisesti estäneet eivätkä suinkaan aiheuttaneet rahoittajien kaoottista pakokauhua.
Deutsche Bankin Mayer kiteyttää markkinoiden epäluulon kahdeksi tylyksi, mutta sitäkin selkeämmäksi varoitukseksi vallitsevan europolitiikan riskeistä:
♦ Velkakriisin turha ja kallis pitkittäminen vie rahaliittoa kohti juuri niitä hallitsemattomia ja mahdollisesti kaoottisia luotto-onnettomuuksia aggressiivisine saneerauksineen, joita onnettomilla hätätoimilla on tarkoitus välttää.
♦ Velkakriisin pitkittäminen kasvattaa rahaliiton ja euron poliittista vastustusta niin hätätoimia kustantavissa kuin niitä vastaanottavissakin maissa – ja voi ennen pitkää vaarantaa koko rahaliiton ja euron olemassaolon.
Lähde: Jan Hurri CC Taloussanomat
The Orwell Prize for political writing announced its longlist for the 2011 prize in London last night. Of particular interest to me was the category for political blogging. I haven’t had time to digest all the blogs just yet but the most obvious thing to note is the rise in the longlist of entries from big, traditional media organisations, like the Telegraph and the BBC. Politics Live from Andrew Sparrow of the Guardian; Fact Check from Cathy Newman of Channe 4 News (both excellent); Paul Mason’s Idle Scrawl (which has been longlisted before) and Daniel Hannan of the Torygraph all make the the final 25.
Read more:
Virallisesti Suomen osuus eurovaltioiden velkakriisin ratkomiseksi tähän mennessä sovituista hätäluotoista ja -sitoumuksista on yhä noin kymmenen miljardia euroa. Tuolla summalla Suomi ei kuitenkaan selviä tästä kriisistä.
Kriisivastuita on Suomellekin odotettavissa roimasti lisää. Vastuiden kasvaminen on jo tiedossa, mutta uuden taakan tarkka määrä ja toteutustapa eivät ole.
Euromaiden ja EU:n piti sopia viime viikon huippukokouksessaan Brysselissä ensin euromaiden väliaikaisen vakausrahaston vahvistamisesta ja lisäksi pysyvän kriisirahaston perustamisesta ja toteutustavasta.
Ilmeisesti Suomen lähestyvien eduskuntavaalien takia huippukokous päätti lykätä vaikeat päätökset poliittisesti kiusallisine yksityiskohtineen kesäkuuhun.
Paremman tiedon puutteessa Suomellekin mahdollisesti koituvia vastuita ja sitoumuksiin liittyviä riskejä on pakko hahmottaa käytettävissä olevien vanhojen tietojen ja markkina-arvioiden avulla.
Tiukan paikan tullen
lupaukset on täytettävä
Ajankohtaisten stressitestien hengessä Taloussanomat laski, kuinka paljon Suomelle todennäköisesti koituu muutaman lähivuoden kuluessa jo sovittujen ja valmisteilla olevien kriisijärjestelyjen perusteella rahoitus- ja takausvastuita.
Todennäköisen perusvaihtoehdon rinnalle Taloussanomat laski, kuinka paljon Suomi voi jo tehtyjen ja valmisteilla olevien sopimusten perusteella saada erilaisia kriisivastuita kantaakseen.
Kumpikaan laskelma ei siis ole ennuste eikä edes yritä olla pilkuntarkka tilitys, vaan pelkästään hahmotelma Suomea mahdollisesti odottavista uusista rahoitus- ja takausvastuista.
Hyvässä lykyssä Suomen ei tarvitse milloinkaan täyttää velvoitteitaan täysimääräisesti, mutta tiukan paikan tullen ne on täytettävä. Näin käytännössä Suomikin on vaarassa lipsua yhä syvemmälle siihen samaan ylivelkaisten euromaiden velkasuohon, josta tukitoimien oli tarkoitus nostaa kriisimaat kuiville.
Suomella jo nyt 30
miljardin euron riskit
Suomen vastuulla olevat noin kymmenen miljardin euron luotto- ja takauslupaukset voivat paisua jo nyt tehtyjen sopimusten perusteella laskutavasta riippuen kolmin- tai viisinkertaisiksi.
Noin kymmenen miljardin euron sitoumuksiin päästään, jos lasketaan yhteen:
♦ Suomen osuus euromaiden Kreikalle lupaamista 80 miljardin euron hätäluotoista, noin 1,5 miljardia euroa,
♦ Suomen osuus euromaiden väliaikaiselle vakausrahastolle EFSF:lle (European Financial Stability Facility) luvatuista yhteensä 440 miljardin euron pääomista ja takauksista, runsaat kahdeksan miljardia euroa, ja
♦ Suomen osuus EU:n 60 miljardin euron kriisirahastosta EFSM:stä (European Financial Stability Mechanism), noin miljardi euroa.
Suomen vastuulla oleva summa kasvaa jo nyt yli 30 miljardiin euroon, Jos Kreikka-lainan ja EFSF-sitoumusten päälle lasketaan:
♦ Suomen osuus valmisteilla olevasta Euroopan 700 miljardin euron pysyvästä vakausmekanismista ESM:stä, noin 13 miljardia euroa,
♦ Suomen Pankin osuus euroalueen keskuspankin EKP:n kriisimaihin liittyvistä noin 500 miljardin euron epätavallisista riskeistä, noin kymmenen miljardia euroa, ja
♦ Suomen osuus Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n noin 400 miljardin euron uusista valmiusluotoista, noin 2,5 miljardia euroa.
Suomen vastuut on arvioitu samalla 1,85 prosentin osuudella, jolla Suomen osuus määriteltiin jo sovituista Kreikka-luotoista ja EFSF:n takauksista.
Suomen osuus IMF:n viime syksynä vahvistamista valmiusluottositoumuksista on IMF:n julkaisema tieto. Kyseiset valmiusluotot koskevat muitakin kriisimaita kuin pulaan joutuneita euromaita.
Uusi hätärahasto
vanhan rinnalle
Suomen poikkeukselliset kriisivastuut paisuvat kerta heitolla 30 miljardista eurosta noin 40 miljardiin euroon, jos väliaikaisen vakausrahaston EFSF:n takauksia kasvatetaan kaksinkertaisiksi ja päälle lasketaan uuden ESM:n vastuu.
Toistaiseksi euromaat tai EU eivät ole tarkalleen kertoneet, miten väliaikaisen rahaston luotonantovara kasvatetaan täyteen 440 miljardiin euroon, mutta parhaan mahdollisen luottoluokituksen säilyttämiseksi se tehtäneen jäsenmaiden takausvastuita kasvattamalla.
Jos takausvastuiden kasvattaminen jakautuu alkuperäisten takaussitoumusten suhteessa, olisi takauksia kasvatettava esimerkiksi japanilaispankki Nomuran Euroopan velkakirjamarkkinoihin erikoistuneiden analyytikoiden mukaan noin 75 prosenttia.
Jos takausvastuiden kasvattaminen jää enimmäkseen parhaan luottoluokituksen saaneiden jäsenvaltioiden kontolle, kasvavat Suomenkin vastuut yli kaksinkertaisiksi.
Tässä oletus on, että Suomen vastuut EFSF:ssä kaksinkertaistuvat noin 16 miljardiin euroon.
Ilmeisesti väliaikaiselle vakausrahastolle annettu rahoitus ja takaus eivät siirry pysyvälle vakausmekanismille, vaan ne on rinnakkaisina laskettava erikseen.
Väliaikaiseen vakausrahastoon liittyvät sitoumukset purkautunevat vasta, kun rahaston myöntämät hätäluotot on aikanaan saatu takaisin ja rahasto lopettaa toimintansa.
Ei ennusteita, vaan
mitä jos -riskilaskelmia
Varsinaiset stressilaskelmat perustuvat kahteen vaihtoehtoiseen oletukseen velkakriisin jatkumisesta. Lievemmässä tapauksessa Suomen rahoitus- ja takausvastuut kasvaisivat lähes 50 miljardiin, ankarammassa jopa 70 miljardiin euroon.
Lievempi vaihtoehto on, että kolmen riskipitoisimman eurovaltion, Kreikan, Irlannin ja Portugalin, rahoituskriisi jatkuu, ja maat jäävät pois tilapäisen vakausrahaston ja pysyvän vakausmekanismin rahoittajien joukosta.
Ankarammassa vaihtoehdossa rahoituskriisi leimahtaa uudestaan ja suistaa kolmen pienen kriisimaan lisäksi hätärahoituksen hakuun myös kolme seuraavaksi riskipitoisinta eurovaltiota, Espanjan, Italian ja Belgian. Nämäkin jäisivät pois hätärahoittajien ja -takaajien joukosta.
Suomen ja muiden maksajamaiden taakka vastaavasti kasvaisi.
Nämäkään oletukset eivät ole ennusteita, vaan viileitä mitä jos -riskilaskelmia.
Onko Suomella takausriskejä
enemmän kuin omaa velkaa?
Kreikka, Irlanti ja Portugali ovat kaikki euroalueen pienimpiä maita, eikä niiden yhteenlaskettu osuus alueen taloudesta nouse juuri kuutta prosenttia suuremmaksi.
Siksi niiden rahoituskriisin pitkittyminen tuskin olennaisesti kasvattaisi Suomenkaan jo kontolleen ottamaa rahoitus- ja takaustaakkaa.
Kriisin leviäminen Espanjaan, Italiaan ja Belgiaan muuttaisi tilanteen tyystin toiseksi.
Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, ja Italian valtiolla on kaikista eurovaltioista eniten velkaa. Espanja on euroalueen neljänneksi suurin talous ja euromäärin laskien neljänneksi velkaisin eurovaltio.
Yhdessä Espanja, Italia ja Belgia ovat noin kolmannes eurotaloudesta ja ne vastaavat noin kolmasosasta euroalueen kriisirahastojen ja -toimien kustannuksista.
Jos tämä varsinaisia kriisimaita seuraavaksi riskipitoisin kolmikko suistuisi tuen varaan, katoaisi samalla hetkellä tuon tuen rahoituksesta kolmasosa.
Jos jäljelle jäävät euromaat jakaisivat lupaamansa hätärahoituksen keskenään, paukahtaisivat Suomen erityyppiset kriisivastuut karkeasti laskien jopa 70 miljardiin euroon.
Suomen valtion velka oli helmikuun lopussa noin 73 miljardia euroa ja noin 50 prosenttia maan vuotuisesta bruttokansantuotteesta.
Hätärahaa ja -lupauksia yhtä
paljon kuin riskisaatavia
Eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla tai muillakaan rahoitusmarkkinoiden osa-alueilla ei näy enteitä Espanjan, Italian tai Belgian kaatumisesta.
Kyse on silti selvästi riskipitoisista maista. Esimerkiksi luottojohdannaisten hinnoittelu kertoo, että rahoitusmarkkinat varautuvat näissäkin maissa tuntuviin luottotappioihin.
Kaikilla kuudella riskipitoisella tai erittäin riskipitoisella euromaalla on erityyppisiä velkavastuita muiden EU-maiden pankeille yhteensä noin 2 000 miljardia euroa.
Sattumoisin summa on jokseenkin saman suuruinen kuin kaikki euromaiden, EU:n, EKP:n ja IMF:n kriisintorjuntaan varaamat tai jo käyttämät hätärahat yhteensä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kriisi olisi ratkaistavissa saati jo ratkaistu ja onnellisesti ohi.
Ovatko lupaukset
liian rohkeita?
EKP:n hätätoimia lukuun ottamatta kaikissa euromaiden, EU:n ja IMF:n tähänastisissa luotto- ja takauslupauksissa on yksi ratkaiseva heikkous – johon suuret lupaukset voivat tiukan paikan tullen jopa kaatua.
Suomen ja muiden euromaiden velkakriisin ratkomiseen lupaamat suuret summat ovat vain suuria lupauksia. Hätärahastoihin luvattuja rahasummia ei ole Suomella sen enempää kuin muillakaan euromailla kassassa.
Jos tarvetta ilmenee, on tarvittavat varat lainattava rahoitusmarkkinoilta.
Käytännössä Suomi joutuisi kasvattamaan omaa lainarahoituksen hankintaansa myymällä kansainvälisille suurpankeille ja -sijoittajille rutkasti runsaammin uusia velkakirjoja kuin olisi pelkästään Suomen oman budjetin tilkkeiksi ollut tarve.
Ja jos se on tehtävä ESM:lle annettujen rahoitus- ja takausvastuiden takia, on Suomi pahassa pinteessä. Tämä tarkoittaisi, että eurovaltioiden velkakriisi olisi kärjistynyt uudestaan ja joku suurista euromaista olisi kaatunut hätätoimien varaan.
Moisissa oloissa olisi turha luulla, että rahoitusmarkkinat enää katsoisivat läpi sormiensa edes euromaiden valioluokan arvaamattomasti kasvavia vastuita.
Lähde: Jan Hurri CC Taloussanomat
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
125
