Vähän on kehitettävää, vaikka kuinka monta uutta komentoa annoin, ei löytynyt kypärää päähän, kuuloa suojatuksi, elementtikin näytti pysyvän tiilimuurauksena jota hitsataan, ja kaapelit ja koneet on turhia hitsarille.
No, aina ei onnistu, edes tekoälyllä, voisihan tuon tuosta vielä vanhoilla keinoilla muokata, mutta ilmeisesti tekoäly ei suorita tiettyjä komentoja, ei taida luoda realistisia kuvia aidoista ihmisistä.
Eräs kolleega, kun vietiin lanssiin, maksa poks, sanoi toiselle kolleegalle: Elä mene pois, kolleega siihen, enhän minä, tässä mä pidän kädestä kiinni.
Vuorokausi ja läks
Toinen maksapotilas ammoin: Älkää kundit jättäkö!
Hän jätti.
Kolmas vaan katosi
Nyt sarjassa osa neljä, hyvä ystävä.
Ei vielä viimeisiä sanoja. Mutta lähellä ollaan.
Vanhenemisessa ei ole mitään muuta pahaa, kuin se, että frendit kuolee ympäriltä.
Egoistisesti pohtii, kukas mun vierellä, kenelle viimeiset sanat, mutta se egosta.
Isoisä kun oli viimeisiä sairaalassa, faija vei sinne pullon kossua. Isoisä saanut sanaa suusta, koska oli syöpä leikattu kurkusta ja muutenkaan saanut mitään selvää mongeruksesta.
Että viedäkkö huomenna pullo sairaalaan, ja saatana, kaveri on mulle satasen velkaa.
Pari sukupolvea ennen elokuvaa Kids(1995), Larry Clark tuli tunnetuksi omaelämänkertaisesta kirjastaan Tulsa (1971), jossa vedetään huumeita ja pervoillaan, kuten Riikka Purran unelmissa.