Näin pride päivänä pitäisi varmaan kirjoitella hinureista ja rekkalesboista. Jätän väliin. Kukin olkoon reiällään tyytyväinen. Elimiinsä.
Joskus leipurin neljännes sitten Lady B:n studiolla oli lautanen pöydällä. Oli tammihelmikuu. Lautasella oli uusi perunoita. Keitettyjä. Jämiä päivän lounaalta. Ne olivat siis kylmiä. Mutta kylmä ja sateinen oli ollut päiväkin.
Otin yhden potun, se maistui jumalaiselta. Vaikkakin oli Marokonpottua, oli se maku huumaava suorastaan. Olihan tammihelmikuu. Söin toisen, kolmannen. Ja kohta olikin koko lautanen tyhjä.
Olin ahne. Hävetti suorastaan kuinka perso olinkaan ollut Lady B:n herkullisille potuille.
Nyt on pottuaika taas. Herkutellaan.
