Kun keittiössä on kuuma ja selkäsi käännät osittain täytetylle lautaselle, onkin lautanen jo lattialla nurinniskoin ja kissan selkä täynnä majoneesia.
Ei riittänyt kolmen sekunnin sääntö. Kissa suihkuun virkistäytymään, että saa syödä makkarat ja uudet potut rauhassa.
Märkä mirri. Nyt on rauha maassa.
No niin, tänään oli merkkipäivä. Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen oikeasti reagoi nimeensä. Positiivisessa yhteydessä.
Kyllä tämä kolli tästä vielä kehittyy.
Mutta. Liikaa olen sanonut, ei saa purra. Saatanan katti vielä joku päivä luulee olevansa poliitikko.
Kustantajani Antti Nylenin haastattelu oli päivän nettilehdessä. HS. Hyvä tiivis haastattelu, joka on herättänyt jonkun verran kommenttejakin.
Otan yhden lainauksen:
Tottahan tuo on. Pienen piirin kuplassa oma pieru ei haise pahalta. Tosin, jos en väärin muista, Bokeh manifestissa suosittiin tätä ajatusta, pienikin kappalemäärä on hyvä, kun kirja ei käy kaupaksi maailmassa,
Näin se kustantajan ajatus kehittyy ajassa.
Kyllähän pienestä piiristä tulisi päästä isompaan seuraan. Mutta jos ajatellaan tämän HS :n kulttuuripolitiikkaa, niin lähes 99% se on kirjallisuutta. Ei ole kuvataidekritiikkejä ( Helsinki biannale viiden kriitikon kanssa poikkeus joka vahvistaa säännön).
Kaikki on myynnin edistämistä tekijän naamalla, ihan kuin jokainen kirjailijataiteilijakuvaajamikälie haluaa päästä uutisvuotoihin tai ollaanko huolissaan teeveeseen, tai johonkin muuhun ohjelmaan lausumaan käsikirjoitettuja lauseita, vaan että kirja myisi. Tai mikä lie taide.
Jos media ei kerro muista kuin kirjailijakustantajasta, eikä hänen kustantamon painoksista. Niin mistä ostava yleisö laajemmin saadaan? Ei oikein mistään.
Ollaan nyt kyynisiä, ja haistellaan sitten kuplassamme omia pierujaan. JA kehutaan toisia.
Sitten tähän erään nettikommenttiin, että netti on mahdollistanut halvan kulttuuritoiminnan. Kyllä on, ilmaiseksi saa hakata kuvata täyttää nettiä joka ei koskaan täyty. Mutta itse painotuotteen tekeminen maksaa jo sitten rahaa. Sitten, eihän se markkinointi mitään maksa, on facebook ja insta, ok, mulla tämä blogi. Silti puolet painoksesta on myymättä. Ja varmaan näin jatkossakin, kun ei ole kirja saanut minkään valtakunnan kritiikkiä missään.
Itse saa omiaan kehua, ja kun pentuna opetettiin omakehu haisee, on se ollut näin luo verkostoja ja vaikuta kehu itseäsi aikoina, aika vittumainen pesti.
Ei kaikista ole henkilöbrändyyn. Eikä pidäkkään olla. Oli se ego millainen tahansa, olen sen verrran vanhoillinen, että odotan, että se kirja on se juttu joka myy. Ei vittu mun naama.
Eli, ei ole tulossa tiktokkia, tuubia tai mitään muutakaan. Ehkä joku kirja joskus. Kirjailija voi olla avajaisissa brändyissä, siihen sitten silloin.
Näihin kuviin ja tunnelmiin
Kyllä sota on kaunista. Toivon että linkki toimii,
Kova kolli ja isot pallit. Tiputti tänään puolet kirjahyllyn yläosan kirjoista lattialle. Rankaisuna pieni suihkuhetki.
Itsehän kollin halusin ja sen sain. Onhan tämä mukava elukka, mutta on niin isopallinen katti, että riesaa aiheuttaa luontaisella käytöksellään ja leikkisyydellään.
Kait tämä kolli leikata täytyy, mutta odotellaan että on edes vuoden vanha, kunnes eunikkius koittaa.
Vielä kirjahyllyn kirjat liikkuu. Sen takaa Taito.
Siirtolaiset, pakolaiset, ulkomaalaiset, siinä on syy.
Tänään vähän kuin kuollutta hevosta potkisi liikkeelle
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
