samma gamla vanliga+

Ei minua kasvatetttu, kasvoin, hyvään ryssän vihaan. Moskovan olympialaisten aikana sen tajusin, että miten helevetti kukaan voi mennä Ryssiin.

Kun olin yläasteella, Miikka otti valinnaiseksi kieleksi venäjän, pohdin sen järkevyyttä, Miikan siis. Oltiin sentään ystäviä.

Armeijassa varusmiespalvelusta suorittaasseni oli selkeää mistä vihollinen tuli.

Mutta sitten tuli EU, ja työmarkkinat vapautettiin itäisille voimille, ja vanja olikin sun työkaveri. Hyviä tyyppejä ovat, eivätkä haisseet hapankaalille. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa yhdestäkään työkaveristani.

Mutta aikoina näinä, kun jokainen uusi uutispäivä on katastrof. Meinaa menettää uskonsa tulevaisuuteen. Mitä ei paikallinen oligarikki kokoomus kuseta, sen kusettaa sitten ryssän tai jenkkejen oligarkki.

Google peruuttaa DEI stä, joka on vähäpätöistä, mutta dont be evil, taisi olla joskus periaate. Perseennuolijoita ilmaantuu päivä päivältä enemmän. Korporotaatio kommunismi jyrää. Eu on kasa paskaa.

Tulee mieleen, että ryssää ja jenkkiä ei erota kuin sen, että jenkillä on kiillotetut kengät.

Mitä me vähäpätöset, kuunnellaan Georgi Otsin Muuttuvat laulut. Mitään uutta ei ole, vain pelkkää opportunista muutosta.

Hyppää voittajan kelkkaan, ja voi voitettuja. Voi Ukrainaa. Voi Eurooppaa.

Paskat syötiin.

Hävittäjä hankita Jenkeistä pistettävä harkintaan, peruutettava. Ostettava Ruotsin JASia, kuten jo alunperin olin mieltä.

Mutta paska on jo niskassa. Ollaan oligarkkidiktatuurin kanssa naimisissa. Kävi kuin Natsisaksan kanssa aikoinaan.

Kusessa ollaan.